Aamuhartaus keskiviikkona 28.2.2024 klo 6.50 Yle Radio 1
Seppo Häkkinen, piispa emeritus, Mikkeli
Poikakerhon jäsenkortti oli keskeltä valkoinen ja reunaa kiersivät siniset ja punaiset osiot. Keskelle tuli kerholaisen nimi. Siinä oli myös painettuna raamatunlause: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus”. Reunoilla oleviin kohtiin nuorisonohjaaja teki konduktöörin pihdeillään – sellaisiksi minä niitä nimitin – kolmionmuotoisen reiän jokaisesta kerhokerrasta tai muihin tilaisuuksiin osallistumisesta. Syksyllä ehjä, puhdas kortti oli keväällä nuhjuinen ja reikiä täynnä. Ahkerimmat kerholaiset saivat palkinnon.
Olin aktiivinen poikakerholainen 1960- ja 1970-luvuilla. Poikakerho kokoontui kerran viikossa kotimme pihapiirissä olevan kirkkoherranviraston pommisuojassa. Nuorisonohjaaja Unto ”Unski” Huovila kaitsi poikalaumaa. Ohjelmassa oli hartaus, jatkokertomus, kilpailuja ja leikkejä, joskus askartelua, muutaman kerran vuodessa katsottiin elokuvia. Kesäajan ohjelmaan kuuluivat poikaleirit. ”Tuosan saaren kesäkoti leiripaikka paras on…” lauloimme.
Seurakunnan poikatyöllä on ollut tärkeä vaikutus hengelliseen kasvuuni. Vasta myöhemmin olen tajunnut mallioppimisen merkityksen, joka välittyi Unskin kautta. Uskova tarvitsee esikuvia. Tässä on jokaisen kristityn ja erityisesti seurakunnan työntekijän tärkeä tehtävä.
Millainen uskovan malli minusta välittyy siellä, missä olen ihmisten kanssa tekemisissä? Kristitty on ”Kristuksen tuoksu” maailmalle (2. Kor. 2:15). Muistanko apostoli Paavalin kehotuksen: ”Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1. Tim. 4:12)? Entä millainen uskovaisen malli välittyy heille, joilla ei ole Unskin tapaisia nuorisotyöntekijöitä tai ylipäänsä kristittyjä mallinaan ja joiden käsitys kristityistä muodostuu ainoastaan median välityksellä? Uskallammeko katsoa peiliin?
Lauritsalan seurakunnalle olen kiitollinen siitä avarasta, hyväksyvästä ilmapiiristä, jossa sain kasvaa. Kirkon kasvatustyön ytimenä on näkemys, jonka mukaan ihmisen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja hengellinen ulottuvuus ovat rinnakkain, mitään niistä väheksymättä. Seurakunnassa opin, että usko on luonnollinen osa elämää, sen perusta ja kantava voima. Samoin vahvasti syöpyi mieleeni uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuus. Diakonia kuuluu erottamattomana uskoon.
Kesällä 1973 menin Parikkalan Oronmyllyllä pidettävälle rippikoululeirille. Leiri kesti kaksi viikkoa. Rippikoulu oli suuri, meitä rippikoululaisia oli seitsemisenkymmentä. Minun ryhmääni kuului kahdeksan poikaa isosen lisäksi. Vuosikymmenten takaisesta rippikouluajastani nousee paljon muistoja. Tärkeimpiä niistä on valkoinen t-paita, joka minulla on yhä tallessa.
Noihin aikoihin ripareiden suosikkilaulu oli Pro Fide -yhtyeen tunnetuksi tekemä ”Hän muutti kaiken”. Lauloimme sitä leirillä paljon. Kaiken leirillä oppimani ja kokemani jälkeen tajusin, että laulun sanat olivat totta minullekin. Hankin leiriltä t-paidan, jossa oli tuo teksti ”Hän muutti kaiken”. Sillä halusin konkreettisesti todistaa kokemuksestani ja siitä, kuinka merkittävä rippikoulu oli minulle.
Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kristityn tieni on alkanut jo kauan aiemmin kasteestani. Olen saanut kasvaa kristityssä kodissa ja seurakunnan yhteydessä. Olen uskonut pienestä pitäen Jumalaan. Rippikoulussa ymmärsin, että usko ei ole ainoastaan jotain yleistä totena pitämistä. Uskoni kasvoi henkilökohtaiseksi uskonsuhteeksi rakastavaan Jumalan.
Tänään vietetään Kalevalanpäivää, joka on suomalaisen kulttuurin päivä. Kulttuurimme on läpeensä kristillistä, onhan kirkko tehnyt työtä maassamme jo yli 850 vuoden ajan. Emme aina edes huomaa, miten vahvasti kristinusko on vaikuttanut elämänarvoihin, elämäntapaan, yhteiskuntajärjestykseen, taiteeseen, kieleen, ajanlaskuun ja viikkojärjestykseen. Tätä luetteloa voisi jatkaa pitkälle. Uskonto on kulttuurin ydin.
Poikakerhokorttini ja rippikouluni t-paita muistuttavat elämänhistoriastani. Olen kiitollinen juuristani ja suomalaisesta kulttuurista. Olen kasvanut tässä maassa ja saanut siltä paljon. Olen puolestani voinut myös tehdä työtä ja rakentaa tätä yhteiskuntaa. Yhä edelleen Jeesus Kristus toimii keskellämme. Hän voi muuttaa ihmiselämän. Sen vuoksi on ajankohtaista se, mitä apostoli Paavali kehotti ”kerholaiselleen” nuorelle Timoteukselle ja hänen kauttaan meille jokaiselle: ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu.” (1. Tim. 6:12, vuoden 1938 raamatunkäännös).
Rukoilemme:
Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä. Tänään kiitämme sinua omasta maastamme ja kulttuuristamme. Opeta meitä kantamaan siitä vastuumme. Olet lähettänyt Poikasi Jeesuksen keskellemme. Auta meitä ottamaan hänen kutsunsa vastaan. Aamen.
Virsi 505 Valtiaamme, kunniaasi
Lehtipuu, Topi (tenori), Knif, Jonte (positiiviurut), Julkunen, Jarmo (teorbi), Perkola, Mikko (viola da gamba) (CDY 1180), kesto 1:52