Tänä iltana kuulemme pian Erkki Lemisen runoja ja muutamia niistä tehtyjä lauluja. Mutta kuka oli Erkki Leminen? Monille teistä hän oli hyvin tuttu, mutta ei kaikille. Siksi on hyvä lyhyesti kertoa hänestä.
Erkki Leminen syntyi 19. elokuuta 1922 maanviljelijäperheeseen Karjalassa, Uukuniemen Sikopohjan kylässä. Sotien jälkeen Leminen harjoitti maataloutta. Maanviljelijäksi hän aikoi jäädäkin, mutta sotien jälkeinen suuri hengellinen herätys vei miehen mukanaan.
Leminen julisti Jumalan sanaa muutaman toverinsa kanssa ensin yksityisesti, kunnes 1945 perustettu Kansan Raamattuseura (KRS) kutsui hänet työntekijäkseen. Leminen oli kutsumukseltaan evankelista. Hän toimi KRS:n palveluksessa eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1982, ja vapaaehtoispohjalta senkin jälkeen aina kuolemaansa 17. joulukuuta 1992 saakka.
Leminen osallistui ahkerasti myös nykyisen rajan takana Uukuniemellä aloittaneen ja Ristiinassa jatkavan Parikanniemen lastenkodin toimintaan. Hän oli mukana sen hallinnossa ja julistajana orpokodin taustalta löytyvän Parikanniemi-säätiön työssä. Leminen oli kesäisin Saarella järjestettävien orpokotijuhlien vakiopuhuja. Hengelliset juuret olivat vahvasti karjalaisessa uukuniemeläisessä herätysliikkeessä.
Tutustuin Erkki Lemiseen 1980-luvun lopussa, kun toimin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena. Parikanniemi-säätiö ylläpiti vanhusten palvelukotia Lusin kylässä. Kesäisin järjestettävillä juhlilla kuulin Lemisen julistusta. Nuorelle papille hänen puheensa ja saarnansa jäivät erityisesti mieleen sielunhoidollisuudessaan. Minua lohdutti hänen kokemuksensa puhujana: ”Ennen puhumista on hätä ja puhumisen jälkeen häpeä.” (Sisko Latvus: Erkki Leminen, armon matkamies, s. 158).
Leminen oli tuottelias kirjailija ja yli 30 teoksen kirjoittaja. Hänen tuotantoonsa kuuluu hengellisiä oppaita, runoja ja elämäkertoja. Runoissa on paljon kokemuksia Lapista, joka oli hänelle tärkeä. Lapin-retkillään hän löysi Pyhätunturin juurelta paikan, joka ristittiin sittemmin Kairosmajaksi ja jolle nousi mm. Revontuli-kappeli.
Vaikka Erkki Leminen pysyi tukevasti luterilaisilla ja uukuniemeläisillä juurillaan, hänen uskonnäkemyksensä oli avara. Ihmisen ja Kristuksen väliin ei saa tulla mitään. Leminen vieraili lähes kaikissa luterilaisen kirkon seurakunnissa ja monissa vapaiden suuntien juhlissa ja tilaisuuksissa. Vuosittain auton mittariin kertyi kymmeniätuhansia kilometrejä, kun hän liikkui autolla saarnamatkoillaan. Autot olivat yksi hänen intohimonsa.
Leminen oli ”väkevä raamatuissa”, kuten sanotaan. Ulkomuistista hän käytti puheissaan runsaasti Raamatun tekstiä. Hänelle oli tärkeää julistaa sanaa niin, ettei sanoma Kristuksen sovitustyöstä jäisi kuulumatta. Saarnamiehenä ja sielunhoitajana hän oli maanläheinen matalan profiilin mies, ”armon matkamies”, kuten Sisko Latvuksen hänestä kirjoittama elämäkerta on otsikoitu. Varmasti juuri siksi hän pääsi lähelle kuulijoitaan.
Hän itse arvioi: ”Noh, puhunu mie vaan olen ja siinä olen ollut käytössä – sen olen tuntenut – mutta mitä se on – onko se mittää!? Onko se mittää!? Siinäkään en ole osannut kuin Kristusta ja armoa tarjota, mutta senkin kai olen tarjonnut vain siksi, että olen itse ollut aina vain armahtamisen tarpeessa.” (Sisko Latvus: Erkki Leminen, armon matkamies, s 264).
Tietokirjailija ja pappi Tapio Aaltonen toteaakin Lemisestä: ”Erkki Lemisen puheista ja teksteistä heijastuva ihminen kipuilee jatkuvasti niiden asioiden kanssa, joista saarnaa. Hän julisti myös itselleen. Heikkoina hetkinään hän tunsi syyllisyyttä, kosmista yksinäisyyttä ja ahdistusta. Yhä uudelleen hän pakeni evankeliumiin, jota hän tarjoili muille. Se antoi hänen sanoilleen uskottavuutta. Hän samaistui kuulijoihinsa, ja kuulijat samaistuivat häneen. (Syvien kurujen kulkija, toim. Tapio Aaltonen, s 7).
Teologian tohtori Teemu Kakkuri luonnehtii suomalaisia herätysliikkeitä käsittelevässä kirjassaan Erkki Lemistä erääksi maamme lahjakkaimmista maallikkopuhujista. (Teemu Kakkuri: Suomalainen herätys, s 194.) Vuosikymmeniä kuolemansa jälkeenkin hänen puheensa ja tekstinsä puhuttelevat, rohkaisevat ja hoitavat. Tämän ”armon matkamiehen” muutamia lauluja ja runoja kuulemme tänään tässä illassa.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus