Päivän vieras -kolumni 9.8.2025 Itä-Häme
Mediaa seuraamalla saa helposti käsityksen, että uskonto ja uskonnollisuus tuottavat epäkohtia ja johtavat ongelmiin. Yksityisten ihmisten kipeitä kokemuksia on traagista kuulla. Ne on otettava vakavasti. Epäterve ja autoritaarinen uskonnollinen johtaja tai yhteisö voi tuottaa henkistä pahoinvointia ja hengellistä väkivaltaa.
Uskonnon kielteiset vaikutukset hyvinvointiin ovat kuitenkin todellisuudessa vähäisemmät kuin myönteiset seuraukset. Valitettavasti tämä jää useimmiten piiloon julkisuudelta.
Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat monet toisiinsa kietoutuvat ulkoiset ja sisäiset tekijät, kuten fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja uskonnolliset seikat. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana uskonnon ja hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä on tutkittu paljon.
Sekä kansainvälisen että suomalaisen tutkimuksen mukaan uskonnollisuus on yhteydessä henkiseen hyvinvointiin ja koettuun onnellisuuteen.
Psykiatrian professori Harold Koenigin tutkimusryhmä analysoi vuonna 2012 yhteensä 224 uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin yhteyttä selvittäneen tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksista 78 prosentissa löytyi myönteisiä yhteyksiä uskonnollisuuden ja koetun hyvinvoinnin välillä. Sen sijaan 17 prosentissa tutkimuksia yhteyttä uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin välillä ei ollut, neljä tutkimusta toi esiin ristiriitaisia tuloksia ja kahdessa tutkimuksessa yhteys oli kielteinen.
Uudemmat tutkimukset ovat tuoneet saman suuntaisia tuloksia: uskonto ja erityisesti uskonnollinen osallistuminen ovat yleensä vahvoja koetun hyvinvoinnin selittäjiä. Tämä yhteys löytyy myös suomalaisia koskevasta tutkimusaineistosta ja luterilaisia suomalaisnuoria koskevasta tutkimuksesta.
Professori Kati Tervo-Niemelä ja lehtori Jouko Porkka tarkastelivat laajaa, yli 77 000 nuorta käsittävää rippikoululaisilta ja isosilta kerättyä aineistoa (Does religion contribute to youth wellbeing?, 2023). Tutkimus osoittaa uskonnollisuuden ja hyvinvoinnin myönteisen yhteyden nuorilla.
Koenigin tutkimusryhmä jakoi hyvinvointia selittävät tekijät epäsuorasti ja suoraan vaikuttaviin tekijöihin.
Epäsuorina vaikuttajina toimivat hyvinvointia edistävät asiat, jotka eivät ole itsessään uskonnollisia, mutta joita uskonnollisuus usein edistää. Tällaisia ovat esimerkiksi parisuhdeuskollisuus, vähäisempi päihteiden käyttö, aktiivinen elämäntyyli ja sosiaalisten verkostojen tuoma tuki.
Suoraan hyvinvointiin yhteydessä olevia uskonnollisia tekijöitä ovat esimerkiksi rukoileminen, uskonnollinen merkitys elämässä ja kokemus Jumalan anteeksiannosta.
Henkilökohtainen usko toimii usein selviytymiskeinona kriiseistä, kuten vakavasta sairastumisesta tai läheisen kuolemasta. Monet uskonnolliset uskomukset edistävät optimismia ja myönteistä ajattelua. Lisäksi uskonnollisuus lisää toivon sekä elämän tarkoituksen ja merkityksen kokemista ja uskontoon turvautuminen vahvista psyykkistä kestävyyttä.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus