Päivän vieras -kolumni 5.4.2.2024 Itä-Häme
”Uskon, että suomalaiset eivät historiansa vuoksi pidä hyviä asioita itsestäänselvinä.” Näin arvioi Melanie Dower (HS 21.3.2024) syitä sille, että Suomi on jälkeen nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi, nyt jo seitsemättä vuotta peräkkäin.
Dower muutti Suomeen Uudesta Seelannista yhdeksän vuotta sitten. Hän osaa katsoa maatamme ja kulttuuriamme vielä ulkopuolisen silmin. Dowerin havainnot näyttävät kantasuomalaisesta perin tavanomaisilta: puhdas luonto, turvallisuus, korkeatasoinen koulutus, lojaalisuus, yleinen hyvinvointi ja nöyrä asennoituminen. Maailman mittakaavassa nämä ”tavallisuudet” ovat kuitenkin harvinaisuuksia.
Maailman onnellisuusraportissa 143 maan ihmisiä pyydettiin arvioimaan elämäänsä asteikolla nollasta kymmeneen. Selvityksessä onnellisuutta tarkastellaan kuuden käsitteen avulla: sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys.
Raporttia on helppo kritisoida. Yksilötasolla elämä Suomessa ei ole läheskään kaikilla onnellista. Onnellisuuden käsitettäkin voi arvostella hyvän elämän mittarina. Silti koko kansan tasolla selvitys osuu oikeaan.
Ulkomailta Suomeen muuttaneen Dowerin havainnot herättävät minussa kaksi kysymystä.
Ensinnä ymmärrämmekö riittävän vahvasti sen, etteivät hyvät asiat maassamme ole itsestäänselvyyksiä?
Historia on tässä tarpeellinen opettaja. Hyvinvointivaltio on varsin tuore ilmiö. Se ei ole syntynyt itsestään vaan on vaatinut meitä edeltäneiltä sukupolvilta uhrauksia, työtä ja vaivannäköä. Erityisesti se on merkinnyt yhteisen edun ja toisen hyvän asettamista oman edun tavoittelemisen edelle.
Itsekkyys, ahneus ja omaan napaan tuijottaminen syövät varsin nopeasti luottamuksen. Jokaisen on kannettava oma vastuunsa. Epäluottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on onnellisuus kaukana. Tässä ei tarvitse katsoa kuin itäiseen naapuriimme.
Toiseksi haluammeko säilyä maailman onnellisimpana maana? Se edellyttää ennen kaikkea yhteisen arvoperustan pysymistä vakaana. Olennaista on luottamusyhteiskunnan säilyttäminen vahvana.
Luottamus rakennetaan arjessa. Keskeistä on ihmisten kokemus oikeudenmukaisuudesta ja jokaisen arvon näkemisestä. Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kuka tahansa voi olla varma, että sairastuessaan hänet hoidetaan mahdollisimman hyvin, taloudellisiin vaikeuksiin joutuessaan hän saa tukea ja kriisin keskellä hän ei jää yksin taakkojensa kanssa.
Ei ole sattumaa, että Suomessa – kuten muissakin pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa – rehellisyys, auttamishalu ja luottamus ovat yhä arvossaan. Parhaiten onnellisuusvertailussa sijoittuneille maille on yhteistä hallinnon avoimuus, sanan- ja lehdistönvapaus, kansalaisoikeudet ja riippumaton oikeusjärjestelmä.
Pohjoismaisen hyvinvointivaltion juuret ovat luterilaisuudessa. Kirkon pitkäjänteinen, varsinkin Lutherin Katekismuksiin pohjautuva opetus on muodostanut yhteisen arvopohjan. Siitä kannattaa pitää huolta.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus