”Eräs luterilaista kirkkoa jatkuvasti uhkaava vaara on reformoidulle kristillisyydelle luonteenomainen kirkkovuoden romuttaminen ja sitä seuraava sanoman yksipuolistuminen. Tämä vaara on sitä suurempi, mitä heikommin kirkon työntekijäkunta on sisäistänyt kirkkovuoden idean ja rakenteen sekä eri juhlien yhteyden toisiinsa.”
Näin profeetallisesti kirjoitti vuosikymmeniä sitten professori Pentti Lempiäinen klassikkoteoksessaan Pyhät ajat (5. uudistettu painos 2000, s 41). Tämä vaara on erityisesti realisoitunut helluntain kohdalla. Loppiainen ja helatorstai saatiin palautettua parikymmenen vuoden ”seikkailun” jälkeen historiallisille paikoilleen vuoden 1992 alusta. Samalla kuitenkin helluntai muuttui aiemmasta kaksipäiväisestä yksipäiväiseksi juhlaksi.
Vuonna 1992 poistui keinotekoisesti luotu suomalainen erikoisuus helluntain valmistuspäivä. Sen sijaan Evankeliumikirjassa on nykyisin helluntaita edeltävä päivä helluntaiaatto. Sille on omat tekstinsä ja rukouksensa. Evankeliumikirja toteaa, että helluntaiaattoon ”huipentuu helatorstaista alkava Pyhän Hengen odottaminen. Sen iltaan sopii juhlaan valmistava iltajumalanpalvelus tai iltarukous (vesper).” Seurakuntien kirkollisia ilmoituksia seuratessa huomaa, että kovin harvassa seurakunnassa helluntaiaattoa vietetään millään tavalla.
Pentti Lempiäisen ”profetia” on valitettavasti toteutunut. Suomalaisessa kristillisyydessä helluntai on jäänyt toisarvoiseksi kirkkovuoden muihin pääjuhliin verrattuna. Sen muuttaminen yksipäiväseksi on merkinnyt yleisen maallistumiskehityksen ohessa lopullista helluntain aseman ja merkityksen heikentymistä. Lempiäisen mukaan ”monet tajuavat sen vain jonkinlaisena kesän alkuna tai yleisenä mökinkunnostuspäivänä”. Tähän voi kyynisesti lisätä, että tuskin nykyihmiselle helluntai merkitsee enää sitäkään. Se on vain päivä muiden joukossa eikä se erotu millään tavalla muista pyhäpäivistä.
Miksi helluntai on tärkeä? Miksi sen viettämisestä kannattaa pitää huolta?
Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Sitä vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Se on kristikunnan vanhinta juhla-ainesta. Itsenäisenä juhlana sitä on vietetty 200-luvulta alkaen. Ilman helluntaita ei olisi kristillistä kirkkoa. Siksi se on kirkkovuodessa ollut joulun ja pääsiäisen rinnalla keskeinen juhlapäivä.
Ylipäänsä on hyvä huomata, ettei kirkkovuosi ole mikä tahansa mielivaltaisesti kokoon kyhätty luomus. Sen juhlissa on kysymys kristillisen uskon keskeisimmistä asioista. Kirkkovuosi juhlineen tarkoittaa Raamatun perussanoman, pelastushistorian, tulemista nykyaikaan ja -hetkeen. Kirkon jumalanpalveluselämässä on kaksi kirkkovuoteen kytkeytyvää perusperiaatetta.
Ensimmäinen perusperiaate on anamneesi eli muistaminen. Se tarkoittaa pelastushistorian tulevan eläväksi nykyisyydeksi. Kyse ei ole menneisyyden muistelemisesta, vaan elävän Jumalan kohtaamisesta tässä ja nyt. Kirkkovuoden viettäminen välittää sanassa ja sakramenteissa kirkon Herran todellisen läsnäolon seurakuntansa keskelle.
Toinen perusperiaate on epikleesi eli Pyhän Hengen avuksihuutaminen. Kirkko on kaikessa riippuvainen Pyhästä Hengestä. Hän kirkastaa meille Kristuksen ja hänen koko työnsä. ”Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden meidän keskellemme”, Katekismus opettaa. Pyhä Henki vaikuttaa kirkon toiminnoissa, jumalanpalveluksessa, sanassa ja sakramenteissa.
Kun kuuluisa Intian lähetyssaarnaaja Stanley Jones tuli takaisin Amerikkaan ensimmäiseltä lähetyskaudeltaan, häneltä kysyttiin, mikä on kipein tarve lähetyskentällä. Jones vastasi: ”Nyt on otollinen aika lähetystyölle, me tarvitsemme enemmän lähetyssaarnaajia.” Toiselta lähetyskaudelta palatessaan hänelle tehtiin sama kysymys. Tällä kertaa Jones vastasi: ”Me tarvitsemme enemmän paikallisia johtajia, enemmän kristittyjä intialaisia johtotehtäviin.” Kun Stanley Jones tuli kotiin kolmannelta työkaudeltaan ja jälleen kysyttiin, mikä nyt on kipein tarve lähetyskentällä, hän vastasi: ”Me tarvitsemme vain yhtä: enemmän Pyhää Henkeä.”
Tässä Stanley Jonesin kokemuksessa on meillä oppimista. Kirkon hengellisen elämän näivettyminen ei johdu ideoiden, ohjelmien, suunnitelmien tai strategioiden puutteesta. Syytä on pikemminkin etsittävä hengellisen voiman puutteesta. Tarvitsemme Pyhää Henkeä. Olisiko kirkossamme tarkistettava tärkeysjärjestystä? Jeesus kehottaa: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33).
Tarinassa kerrotaan pikkukaupungin pesulasta, jonne seurakunnan molemmat papit toivat pukujaan pestäviksi. Vuosien aikana pesulan omistaja huomasi eron pappien housujen kulumisessa. Toisen housut kuluivat takamuksesta. Se merkitsi paljon kokouksia, hallintoa, johtokuntia, neuvostoja ja valtuustoja. Ei ihme, että loputtomasta istumisesta housut kuluivat. Toisen papin housut kuluivat polvista. Se tarkoitti päivittäistä rukousta, ihmisten ja asioiden jatkuvaa kantamista Jumalan eteen, viipymistä Jumalan edessä ja Pyhän Hengen avuksi huutamista.
Luonnollisestikaan hallinto ja rukous tai tekeminen ja pysähtyminen Jumalan edessä eivät ole vastakohtia. Mutta yksityinen ja yhteinen rukous luo sen ilmapiirin, jossa koko kirkon elämä voi toimia Jumalan tahdon mukaan. Jeesus opettaa, että Pyhä Henki annetaan sitä rukoilevalle (Luuk. 11:13).
Kirkon juhlat järjestetään helluntaiviikonloppuna Tampereella. Järjestämisajankohta on vahva viesti, joka toivottavasti huomataan. Kirkon elämä ja tulevaisuus on kiinni siitä, että Pyhä Henki saa tehdä työtään kirkossamme. Pyhä Henki on rukouksen henki, Jumalan voiman ja armon henki. Pyhä Henki on kaiken uudeksi luova henki. Sitä me ennen kaikkea kirkkona tarvitsemme.
Rukoilemme Missale Aboensen vanhan helluntain kirkkorukouksen sanoin:
Tule, Pyhä Henki, tänne,
laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.
Tule, köyhäin apu,
tule, lahjain antaja,
tule, sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja,
sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.
Töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,
täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on,
kastele se, mikä kuiva on,
paranna, mikä haavoitettu on,
pehmitä, mikä kova on,
lämmitä, mikä kylmä on,
etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,
pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistusta,
anna autuas loppu,
anna iäinen ilo.
Aamen.
Seppo Häkkinen