”Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä.” (5. Moos. 4:32a). Tämä Raamatun sana on erityisen osuva tänään, kun olemme kokoontuneet muistamaan 80 vuotta sitten (20.6.1944) tapahtunutta Elisenvaaran rautatieaseman pommitusta. Se oli Suomen sotahistorian pahin siviileihin kohdistettu ilmapommitus. Neljännestunnissa Neuvostoliiton pommikoneet tappoivat noin 150 henkilöä. Valtaosa heistä oli siviileitä – naisia ja lapsia – sekä lisäksi sotilaita ja lottia.
”Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä.” On hyvin koskettavaa kuulla silminnäkijöiden kertomuksia tai lukea historian dokumentteja Elisenvaaran tapahtumista. Yhä edelleen ne järkyttävät. Kauhua, kaaosta, menetyksiä. Kärsimystä, tuhoa, kuolemaa.
Menneisyyteen katsoessamme muistamme tänään Elisenvaaran pommituksen uhreja. Tapahtumista vaiettiin vuosikymmeniä. Sitä tärkeämpää on nyt muistaa heitä. Kuolleet ja haavoittuneet maksoivat kovan hinnan maamme itsenäisyydestä ja vapaudesta. Valtaosa kuolleista haudattiin Kurkijoen, Säämingin ja Savonlinnan hautausmaille. Tänään kunnioitamme heidän muistoaan. Muistamme heitä rukouksissamme.
Menneisyyteen katsominen ja vanhojen aikojen ajatteleminen on tärkeää. Samalla Raamattu ohjaa meitä muistamaan myös sen, miten meitä edeltävät sukupolvet jaksoivat kaiken kokemansa jälkeenkin eteenpäin.
”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (5. Moos. 33:27a). Tähän meidän vanhempamme ja esivanhempamme luottivat. Erityisesti hädän ja menetysten keskellä omat voimat ovat poissa. Silloin ei jaksa edes uskoa Jumalaan. Juuri silloin hän lupaa kantaa meitä.
Tänään kuulemme kahtalaisen viestin. Ensinnä meitä kehotetaan katsomaan historiaan. ”Katsokaa menneisyyteen, ajatelkaa aikoja, jotka ovat olleet kauan ennen teitä.” Toiseksi meille muistutetaan: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.”
Seppo Häkkinen