Reilu kuukausi sitten julkaistiin Oxfordin yliopiston ja Reuters-instituutin Digital News Report 2024 -kyselytutkimuksen tulokset. Tutkimus paljastaa, että suomalaiset luottavat mediaan huomattavasti enemmän kuin edes muissa Euroopan maissa. Peräti 75 prosenttia suomalaisista luottaa itse seuraamiinsa uutisiin ja 69 prosenttia useimpiin uutisiin. Osuus on maailman suurin.
Myös kiinnostus uutisiin on Suomessa maailman kärkeä. Samanaikaisesti on uutisten välttely yleistynyt. Suomalaisista 26 prosenttia kertoo välttelevänsä toisinaan uutisten seurantaa. Syyksi kerrottiin tavallisimmin se, että uutisten määrä koettiin liiallisena tai niiden aiheet koettiin liian ahdistaviksi.
Tyypillisenä suomalaisena seuraan aktiivisesti uutisia. Samalla ymmärrän hyvin heitä, jotka välttelevät uutisia. Toisinaan tuntuu siltä, että maailma on mennyt hulluksi. Mielipiteet ovat kärjistyneet ja äänenpainot koventuneet. Keskustelukulttuuri on myrkyttynyt. Pahimmillaan toisen kunnioittaminen ja kohteliaat käytöstavat on heitetty romukoppaan.
Mieleeni on viime aikoina noussut useasti vanha juutalainen kertomus. Siinä rabbi kysyy oppilailtaan: ”Miten voisimme määritellä päivästä sen hetken, jona yö päättyy ja aamu alkaa?” Eräs oppilas ehdottaa: ”Kun pystyn erottamaan etäältä koiran ja lampaan?” ”Ei”, rabbi vastasi.
”No entä se hetki, jona pystyn erottamaan toisistaan viikunapuun ja viiniköynnöksen?” kysyi toinen oppilas. ”Ei”, rabbi vastasi.
”Olkaa hyvä ja vastatkaa itse”, oppilaat pyysivät. ”Se on se hetki”, opettaja sanoi, ”kun voit katsoa ihmisiä kasvoihin ja sinussa on kylliksi valoa tunnistaaksesi heidät veljiksesi ja sisariksesi. Sitä ennen on yö, siihen saakka meissä on vielä pimeys vallalla.”
Onneksi yön pimeydestä on mahdollisuus kulkea kohti parempaa, aamun valoa.
Mustavalkoinen kahtiajako johtaa helposti ajatteluun ”me vastaan te”. Hyvä ja paha nähdään ihmisten välillä. Jako ei kuitenkaan kulje ihmisryhmien keskellä vaan meidän itse kunkin sisällä.
Intiaanien traditiossa kerrotaan kahdesta jokaisen ihmisen sisällä asuvasta koirasta. Toinen on musta ja toinen valkoinen. Musta edustaa meidän pimeää puoltamme ja taipumustamme pahaan. Valkoinen koira kuvaa meidän epäitsekkäitä ja myönteisiä ominaisuuksiamme.
Valinnoillaan ja teoillaan jokainen ruokkii omia koiriaan. Mitä enemmän ruokimme mustaa koiraa, sitä vahvempi siitä tulee. Jos taas ruokimme valkoista koiraa, meissä vahvistuu ja kasvaa kaikki se, mikä meissä on hyvää ja arvokasta. Yksinkertaisesti: Karta pahaa ja tee hyvää. Silloin voimme tunnistaa toisen ihmisen sisareksemme ja veljeksemme.
Ihmisoikeustaistelija Martin Luther King tunnetaan ajatuksesta, että pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. Koska hyvän ja pahan jakolinja ei kulje ihmisten välillä vaan ihmisten sisällä, on hyvä muistaa myös hänen toinen viisas neuvonsa: Aina on oikea aika toimia sen puolesta, mikä on oikein.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus