Päivän vieras -kolumni 17.9.2024 Itä-Hämeessä
”Hyvä kirja avaa mielen, stimuloi sydäntä ja valmistaa meitä elämään.” Näin kirjoitti paavi Franciscus kirjeessään 4.8.2024 tuleville papeille. Tosin paavi mainitsee kirjeensä alussa, että se on oikeastaan tarkoitettu myös muille kirkon työntekijöille ja miksei kaikille kristityille. Kaikki he voivat arvostaa ”romaanien ja runojen lukemista osana henkilökohtaista kypsymistä”.
Paavin mukaan kirja on kuin keidas. Lukiessaan lukija rikastuu siitä, mitä saa kirjoittajalta, ja tämä mahdollistaa hänen oman persoonallisuutensa rikkauden kukoistamisen. Kirjallisuus tarjoaa pääsyn ihmiskulttuurin sydämeen ja vieläpä jokaisen yksilön sydämeen.
Paavin ajatuksia lukiessani palautui mieleeni piispa Kalevi Toiviaisen neuvo pappisvihkimykseen valmistautuessani. Hän ohjasi pappeja siihen, että työn alla piti olla koko ajan kaksi kirjaa: toinen kaunokirjallisuutta ja toinen teologiaa.
Pyrin noudattamaan saamaani erinomaista ohjetta, mutta huonolla menestyksellä. Nyt vuosi eläkkeellä on tarjonnut mahdollisuuden sellaiseen, jota kaipasin viranhoidon aikana yhä enemmän: aikaa lukemiseen.
En muista, milloin olen viimeksi lukenut niin paljon kuin nyt kuluneen vuoden aikana. Kirjapäiväkirjani mukaan tahti on ollut noin kirja viikossa. Se on tuntunut luksukselta.
Lukemisella on todettu olevan monia hyödyllisiä vaikutuksia. Lukeminen kehittää sosiaalisia taitoja, viestintä- ja empatiakykyä sekä kasvattaa sanavarastoa.
Lukeminen on tehokas tapa alentaa stressitasoa. Jo kuudessa minuutissa lukemisen jälkeen syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Lukemisen stressiä alentava ja rentouttava vaikutus voi auttaa unen saamisessa.
Lukemisharrastuksella voidaan hidastaa ikääntymisen haittoja. Lukemisella on etua muistijärjestelmille ja erityisesti muistin säilymiselle ikääntyessä. Onpa kirjoja ahkerasti lukevien eliniän havaittu olevan pitempi kuin ei-lukevilla.
Pitkäaikaista muistin käyttöä ja tarinan hallintaa vaativa lukeminen tarjoaa vastapainoa lyhytjännitteiseen arkeen, jota nykyinen älylaitteiden ja sosiaalisen median yletön tarjonta pirstoaa. Erityisesti lapsilla tarinoiden lukemisen on havaittu parantavan keskittymiskykyä.
Muutama viikko sitten uutisoitiin Helsingin yliopiston tutkimuksesta, jossa selvitettiin lapselle kotona lukemisen, laulamisen ja vapaiden tarinoiden kertomisen yhteyttä 2,5–4-vuotiaiden lasten kielellisiin taitoihin.
Tutkimuksen mukaan lukeminen, laulaminen ja vapaiden tarinoiden kertominen vahvistavat lapsen kielellisiä taitoja. Kaikkia kolmea olisi suositeltavaa sisällyttää kotiarkeen, sillä ne tukevat lapsen kielenkehitystä. Kirjat, laulut ja tarinat sisältävät usein arkipuhetta rikkaampaa sanastoa ja monimutkaisempia lauseita.
Tuore tutkimus on samansuuntainen kuin monet aiemmat selvitykset. Lukutaidolla ja lukemisella on merkittävä myönteinen vaikutus ihmisen elämään. Lukeminen kannattaa aina, kaikenikäisenä.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus