Puhe Gideonien yhteysillallisella 27.11.2024 Mikkelissä

Jeesus on ollut otsikoissa ja vilkkaan julkisen keskustelun kohteena loppusyksyn uutisoinnissa. Ensimmäinen kohu syntyi, kun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta suositteli, että Hämeenlinnan kaupunki maksaa alakoululaiselle 1 500 euroa hyvitystä syrjinnästä. Uskonnottoman perheen lapsi joutui osallistumaan tilaisuuteen, jossa laulettiin hengellisiä lauluja.

Lisää pontta keskustelu sai siitä, kun Kirkkonummella peruttiin koulukonsertti, jossa oli tarkoitus esittää Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio. Syynä oli, että sävellys kumpuaa kristinuskon teemoista. Oratorion sanoitukset kertovat Jeesuksen elämästä.

Tapahtumat ovat edenneet eikä lopullisia ratkaisuja tai seurauksia vielä tiedetä. Julkinen keskustelu on kuumennut tuliseksi ja osin irronnut alkuperäisistä lähtökohdistaan. Siihen on sisältynyt paljon virheellistä uutisointia, epätarkkuuksia, väärintulkintoja ja -ymmärrystä sekä tahallista provosointia ja kärjistämistä. Kokemukseni mukaan tällaisessa kiihtyneessä keskustelussa kaivataan asiallisia puheenvuoroja ja tarvitaan erityisen paljon harkintaa; siis ”jäitä hattuun”.

Kohu-uutisointi on herkkua pilapiirtäjille ja tekstiviestipalstojen sananikkareille. Ville Rannan pilapiirroksessa (HS 9.11.2024) koululainen kertoo: ”Hei! Mä ehkä näin tontun!” Siihen toinen oppilas toteaa: ”Paskat tontuista! Mä haluan bongata Jeesuksen. Siitä saa 1500 euroa korvausta!” Länsi-Savon (15.11.2024) tekstiviestipalstalla puolestaan nimimerkki Kansalainen kirjoitti: ”Kirkkonummella peruttiin barokkikonsertti uskontoon viittaavan sisällön vuoksi. Kirkkonummen nimi pitäisi olla vain Nummi koska sen alkuosa viittaa uskontoon.”

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Tapahtumasta voisi nostaa esille monia eri näkökulmia, kuten uskonto julkisessa elämässä ja yhteiskunnan kasvatusjärjestelmissä, sanan- ja uskonnonvapaus, lapsen oikeudet, suomalainen ja laajemminkin länsimainen kulttuurihistoria jne. Otan kuitenkin esille vain kaksi reunahuomatusta käydystä uutisoinnista ja keskustelusta.

Ensinnä: Tuotamme kasvavalle sukupolvelle ja koko yhteiskuntamme tulevaisuudelle suuren vahingon, jos uskonto nähdään torjuttavana ja vain yksityiselämään kuuluvana asiana.

Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisnuorista voi hyvin ja on terveitä. Kuitenkin lasten ja nuorten jaksamisen ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuosittaisen kouluterveyskyselyn mukaan jopa neljäsosa suomalaisista nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä. Ahdistuneisuus on lisääntynyt erityisesti tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa. (Kouluterveyskysely 2023: lapsia ja nuoria kuormittavat monet tekijät – selkeät arkirutiinit ja ajoissa saatu apu on tärkeää. 21.9.2023; Laura Iisalo: Tulevaisuus käsissä. Tiede & taide 3/2024).

Taustalla on luonnollisesti monia syitä. Pahimpia ovat tulevaisuudenuskon ja toivon katoaminen. JEF Europe – Young European Federalists -nuorisojärjestön puheenjohtaja Christelle Savallin mukaan nuoren on tässä ajassa vaikea nähdä tulevaisuudessa valoa, jota kohti mennä. ”Jos emme olisi ahdistuneita, jokin olisi vialla. Kuinka on mahdollista olla henkisesti vakaa maailmassa, joka on niin epävakaa”, hän toteaa. (Laura Iisalo: Tulevaisuus käsissä. Tiede & taide 3/2024).

Mistä aiemmat sukupolvet ovat löytäneet elämäänsä vakauden maailman epävakauden keskellä? Uskosta Jumalaan. Miksi ihmeessä tämä pitäisi peittää lapsiltamme ja tulevilta sukupolvilta? Miksi he eivät saisi kuulla, oppia ja sisäistää sanomaa Jumalasta, joka on ollut kansamme turvana ja toivona vuosisatojen ajan? Miksi se halutaan työntää pois varhaiskasvatuksesta ja koululaitoksesta, kun se voisi tuoda vakautta, turvaa ja toivoa kaiken ahdistuksen ja epävakauden keskellä?

Viime keväänä julkaistu Nuorisobarometri 2023 kertoo merkittävän tuloksen. Se nimittäin vahvistaa aiemmat tutkimustulokset siitä, että uskonnolliset nuoret ja nuoret aikuiset voivat paremmin kuin ei-uskonnolliset. Ylipäänsä uskonnolliset ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämään, ja heillä on parempi terveys ja vähemmän ahdistusta. (Kati Tervo-Niemelä & Jouko Porkka: Uskonnollisuus ja hyvinvointi nuoruudesta aikuisuuteen siirtymässä: sukupuoli ja polarisaatio. – Nuorisobarometri 2023).

Kristittyinä me tiedämme tämän omakohtaisesti. Usko Jumalaan antaa elämälle perustan ja tuo turvaa kaiken elämän epävarmuuden keskellä. Usko ei poista vaikeuksia elämästä. Sen sijaan usko auttaa jaksamaan, muotitermein sanottuna vahvistaa henkistä kriisinsietokykyä ja resilienssiä. Vaikeuksienkin keskellä toivo kantaa eteenpäin, sillä se ei perustu meihin ja meidän mahdollisuuksiimme vaan Jumalaan. Raamatusta löydämme kestävän elämän eväät tätä ja tulevaa elämää varten.

Kun Gideonit pidätte esillä Jumalan sanaa ja jaatte Uusia testamentteja ja Psalmeja kouluissa ja oppilaitoksissa, olette mukana tärkeässä työssä. Se on nuortemme vahvistamista tätä elämää varten sekä ohjaamista iankaikkisen elämän tielle. Se on työtä henkisen vakauden puolesta epävakauden maailmassa.

Toiseksi: Jumalan torjunta paljastaa Jumalan sanan voiman ja Jeesuksen vastustaminen hänen läsnäolonsa.

En liene ainoa, joka kysyy, miksi kristinusko tai Jeesus herättää niin suuren vastustuksen nykyaikana. Miksi pakanallinen luonnonuskontojen perinne tonttuineen ja haltijoineen tai muodikkaaseen mietiskelyyn ja meditaatioon naamioituvat itämaiset uskonnot eivät saa aikaan kohuotsikoita? Sen sijaan Jeesus-laulut tai kristillisen perinteen välittäminen nähdään vaarallisena.

Uskontotieteilijöillä on näihin kysymyksiin monia vastauksia (Yle uutiset 1.11.2024 Miksi koulussa voi juhlia halloweenia, mutta ei Jeesusta? Professori vastaa). Mutta kristittynä teologina on lisäksi kysyttävä: Tunnistaako maallistunutkin ihminen, uskonnoton ja ateisti tietämättään Jumalan sanan voiman, Jeesuksen mahtavuuden ja Jumalan kaikkivaltiuden? Sekö saa aikaan osin jopa raivokkaan vastustuksen kristinuskoa kohtaan? Jos Jumala on satua ja Jeesus mielikuvituksen tuotetta, miksi ne pitää torjua?

Jumalan sana on vahva kuin vasara (vuoden 1938 käännös) ja voimakas kuin moukari (vuoden 1992 käännös), kuten Jeremian kirjassa sanotaan (Jer. 23:29). Sanallaan Jumala sekä tutkii että armahtaa meitä.

Sana paljastaa meidän syntisyytemme. ”Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.” (Hepr. 4:12). Ei ihme, että tällainen kokemus herättää vastustusta.

Kuitenkin Jumala tahtoo ennen kaikkea armahtaa meidät. Hän kirkastaa meille sen, kuinka paljon hän on meitä rakastanut. Sanassa eteemme tuodaan ristiinnaulittu Kristus – meidän edestämme kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut Herra.

Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. — Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. — Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:1, 11–12, 14).

Jumalan kirjoitetussa sanassa ilmaistaan meille isolla kirjaimella kirjoitettu Sana, Jeesus Kristus. Hän tuli ihmiseksi pelastamaan meidät. Ylösnousseena Herrana hän on meidän keskellämme.

Tästä evankeliumista me saamme elää. Tätä sanomaa meidät on kutsuttu välittämään eteenpäin. Nyt on aika elää rohkeasti kristittynä, valona ja suolana nykyajan epävarmuuden ja pimeyden keskellä.

Kiitos Gideon-veljille ja -sisarille siitä, että olette tässä tehtävässä mukana. Herra teitä ja työtänne siunatkoon.

Seppo Häkkinen

piispa emeritus

Jätä kommentti