Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Matt. 24:36–44).
Yllättikö talvi sinut pari viikkoa sitten vai olitko jo vaihtanut autoon talvirenkaat? Ainakin Itä-Suomen poliisi uutisoi tiedotteessaan 2.11.2024, että ”talvi yllätti autoilijoita”. Poliisi muistutti, että tieliikennelain 105 § mukaan, jos sää tai keli sitä edellyttää, marras-, joulu-, tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana on käytettävä talvirenkaita. Liikenneturvan vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan kuitenkin lähes joka kymmenes autoilijoista kertoo talven yllättävän.
Jeesuksen paluu maan päälle on kuin auton talvirenkaiden vaihto. Joka syksy tiedämme, että talvi tulee, vaikka emme tiedä tarkalleen, milloin se tulee. Samoin on Jeesuksen tulemuksen laita. Kerran se tapahtuu, mutta emme tiedä tarkalleen sen ajankohtaa. Itse asiassa ei meidän tarvitsekaan tietää tarkkaa talven tulopäivää voidaksemme ennakoida renkaiden vaihdon. Samoin meidän ei tarvitse tietää myöskään Jeesuksen paluun ajankohtaa ollaksemme valmiina.
On ymmärrettävää, että ihminen on kautta aikojen kysellyt Raamatussa ennustettujen tapahtumien ajankohtia. Herra on antanut omillensa eräitä merkkejä, joiden avulla voi päätellä, että hänen tulemuksensa hetki on lähellä (Matt. 24:3). Tällaisia ovat eksytykset (Matt 24:4–5, 11, 23–26), sodat ja luonnonmullistukset (Matt. 24:6–7, 29), evankeliumin julistaminen ja lähetystyö (Matt. 24:14), Israel (Matt. 24:32; kautta aikojen Jeesuksen vertauksen viikunapuu on tulkittu Israeliksi) sekä kristittyjen vainot ja antikristuksen ilmestyminen (Matt. 24:9–10, 12–13).
Maailman tapahtumia seuratessa tuntuu siltä, että nämä merkit täyttyvät. Silti – ja juuri siksi – on erityisen tärkeä muistaa Jeesuksen opetus päivän evankeliumissa. ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä.” Päivän kirjetekstissä puolestaan todetaan, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä ja yllättää kuin synnytyskipu raskaana olevan vaimon (1. Tess. 5:2–3).
Olennaista ei ole tietää, milloin Jeesus palaa maan päälle. Sen sijaan tärkeää on varautua ja olla valmiina. Kirkkomme evankeliumikirjan pyhäpäivän esittelyssä todetaan viisaasti: ”Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä.”
Jeesuksen sanoma on selvä: ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. — Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”
Mitä Jeesus tarkoittaa valvomisella ja valmiina olemisella?
Meillä itse kullakin on erilaisia kokemuksia valvomisesta. Nuorena yön yli ”kukkuminen” tuntui houkuttelevalta. Muistan toisinaan kinunneeni vanhemmiltani, enkö saisi valvoa pitempään kuin tavallisesti. Toisaalta mielikuviin nousevat kokemukset varusmiesajoilta, kun rankan päivän päätteeksi piti olla vartiossa tai teltassa kipinämikkona keskellä yötä. Millään ei olisi jaksanut valvoa. Nyt vanhemmiten ei valvomisessa ole enää mitään hohtoa. Päinvastoin pelottavia ovat olleet ne hetket, kun autoa ajaessa väsyttää eikä silmät jaksaisi pysyä auki. Silloin on ollut pakko pysähtyä.
Valvominen ei ole vain nukkumisen vastakohta. Jeesus ei kiellä unta ja lepoa. Päinvastoin Luoja itse on asettanut lepopäivän ja suorastaan käskenyt ihmistä elämään työn ja levon rytmissä. Näin toimiessaan ihminen pikemminkin pysyy valveilla. Hän asettaa oman elämänsä työn ja levon vuorottelulla Jumalan luomistyön rytmiin. Näin ihminen osallistuu Jumalan hyvään luomistahtoon pitäessään omalla työllään huolta tämän luomakunnan asioista.
Valvominen ei ole myöskään ohikulkijan tai naapurin valvomista verhon raosta. Näin eräs seurakuntalainen oli kokenut kristittyjen tekevän. Kyse ei ole kyttäämisestä.
Valvominen on elämistä Kristuksen esimerkin mukaisesti arjessa ja juhlassa. Se on Jeesuksen tahdon mukainen elämänasenne. Se ei siis ole päivien laskemista tai pelokasta ja jännittynyttä varpaillaan oloa Jeesuksen toisesta paluusta. Se ei ole arkisesta elämästä irrallista uskonnollisuutta, joka keskittyy vain tuonpuoleisuuteen tai Kristuksen paluun laskelmiin. Sellaista ovat yrittäneet jotkut maailmasta eristäytyneet ryhmät. Useimmiten niillä on ollut surullinen loppu. Pahimmillaan voimakkaan johtajan opetuslapset ovat vain tuhonneet oman elämänsä, kun ovat keskittyneet yksinomaan odottamaan kaiken loppumista ja jopa yrittäneet jouduttaa sitä.
Valvominen on tavallista kristityn elämää. Se on kristityn arkea, jossa vaalitaan oikeudenmukaisuutta, autetaan heikkoja, tuetaan lähimmäistä, rakennetaan rauhaa. Se on sitä, jossa hiljaa uskotaan joka päivä synnit anteeksi ja jätetään oma heikko usko Vapahtajan käsiin. Valvova usko ei ole ahdistavaa pakkoa, vaan turvallista luottamusta taivaalliseen Isään. Se on luottamusta Jeesuksen Kristuksen rakkauteen ja Jumalan pelastustekoon.
”Valvokaa siis”, Jeesus kehottaa. Kaikki eivät kuitenkaan elä kehotuksen mukaisesti. Jeesuksen sanoissa tehdään jako kahtia: kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta toinen otetaan, toinen jätetään. Kaikki neljä ovat arkisessa työssään. Kukaan heistä ei välttele inhimillistä vastuutaan. Mutta vain toiset heistä ovat valmiita, toiset eivät. Samoin kertoo Jeesuksen muistutus vedenpaisumuksesta: kaikki elivät, tekivät töitä, perustivat perheitä ja rakensivat, mutta vain Nooa ja hänen perheensä pelastui. Vain he olivat oikealla tavalla valmiit tulevaan.
Jeesus kuvaa, kuinka viimeisinä aikoina elämä jatkuu aivan normaalisti. Ihmiset tekevät sitä, mitä on aina tehty: syödään, juodaan, perustetaan perheitä, tehdään työtä. Yhtäkkiä Kristus tulee, aika täyttyy odottamatta. Toiset ovat siihen valmiina, toiset eivät ole.
Aika voi täyttyä ja elämässä rajat voivat tulla vastaan kahdella tavalla. Kristittyinä odotamme aikojen loppua, Kristuksen paluuta kunniassaan. Mutta yhtä hyvin meille voi tulla oman aikamme loppu, kuolema. Hyvin usein sekin tuntuu tulevan yllättäen. Kumpi meitä sitten kohtaakin, Jeesus opettaa olemaan valmiina. Valmius Kristuksen tuloon ja iäisyyteen on oltava keskellä työtä ja velvollisuuksia, arkielämässä. Arjessa iäisyys on jo lähellä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu elettäväksi Kristuksen yhteydessä. Silloin varaudutaan oikein siihen, että tämä aika päättyy.
Hyvät sanankuulijat. Raamatun keskeinen tulevaisuutta koskeva sanoma liittyy Kristuksen paluuseen. Siihen viitataan uskontunnustuksessa, joten asia ei ole mitenkään vähäpätöinen: ”… on kerran tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Jeesuksen paluuseen sidotaan niin yksityisen ihmisen kuin koko maailman tulevaisuus ja kohtalo. Siksi on olennaista varautua ja olla valmiina.
Kuluneena viikonloppuna on Oronmyllyllä vietetty miestenpäiviä. On tärkeää välillä kokoontua yhteen, rakentua yhteisestä uskosta, toisten kokemuksista ja Jumalan läsnäolosta. Miestenpäivien päätteeksi Jeesus opettaa valvomaan.
Oronmyllyn rosoinen alttariristi kertoo, että valmiina ollaan siellä, missä turvaudutaan ristillä kuolleeseen syntisten Vapahtajaan. Valmius ei synny meidän uskomme kelvollisuudesta tai rakkautemme määrästä, vaan elämästä Jumalan armahtamana ja rakastamana.
Apostoli Paavali kehottaa tänään luetussa kirjeessä: Rohkaiskaa ja vahvistakaa toisianne (1. Tess. 5:11). Tässä on meille jokaiselle tehtävä, kun lähdemme Oronmyllyltä arkeen. Rohkaiskaa ja vahvistakaa toisianne valvomaan ja olemaan valmiina Kristuksen kohtaamiseen. Rohkaiskaa ja vahvistakaa luottamaan Golgatan ristillä täytettyyn työhön. Se riittää ja siinä on kyllin.
Seppo Häkkinen