Tuntoaisti kehittyy ihmisellä ensimmäisenä. Vastasyntynyt lapsi ei näe kunnolla, mutta äidin kosketuksen se tuntee. Ilman vanhempiensa kosketusta jäävä ihmislapsi kuihtuu kuin kukka ilman kastelijaa. Kosketus jää muistiin. Tuntoaisti hiipuu viimeisenä, kun muut aistit ovat usein jo menneet. Vanha ihminen ei välttämättä kuule eikä näe, mutta hän reagoi yhä poskea tai hiuksia silittävään käteen.
Uudessa testamentissa kerrotaan useita tilanteita, joissa Jeesus viesti kosketuksella. Jeesus eli maan päällä normaalia ihmiselämää, johon kuului sosiaalinen kanssakäyminen ja kosketus. Hän kosketti ihmisiä ja tuli itse muiden koskettamaksi.
Esimerkiksi Matteuksen evankeliumissa Jeesus parantaa synagogan esimiehen tyttären ja kaksi sokeaa koskettamalla heitä. Samassa kertomuksessa verenvuototautia sairastava nainen kosketti Jeesuksen viitan tupsua. ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” (Matt. 9:18–31). Markuksen evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus otti lapsia ”syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.” (Mark. 10:16).
Kosketusta vaille jääminen merkitsee vähentynyttä turvallisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, kun taas kosketetuksi tulemisella on parantava ja rakentava vaikutus. Se on armon ja hyväksynnän osoitus. Ne, jotka yrittivät koskettaa Jeesusta, halusivat pysyä hänen seurassaan. He luottivat siihen, että näin syntynyt yhteys koituu heille siunaukseksi.
Kosketus on tehokkain tapa ilmaista läheistä yhteyttä kahden persoonan välillä. Jo ennen nykyaikaista tutkimusta ja tiedettä ihminen on tiennyt kosketuksen merkityksen.
Jeesus kieltää kosketuksen
Uudessa testamentissa Johanneksen evankeliumin 20. luvussa kuvataan myös tilanne, jossa Jeesus kielsi kosketuksen. Tämä tapahtui pääsiäisaamuna Jeesuksen tyhjällä haudalla. (Joh. 20:11-18).
Varhain pääsiäisaamuna Magdalan Maria tuli haudalle ja näki, että kivi olikin vieritetty pois haudan suulta. Hämmentyneenä hän lähti kertomaan asiasta Pietarille ja Johannekselle. Nämä tulivat juoksujalkaa paikalle. Todettuaan haudan tyhjäksi miehet palasivat majapaikkaansa ymmärtämättä, mitä oli tapahtunut.
Haudan ulkopuolella itkevä Maria kurkisti hautaan ja näki siellä kaksi enkeliä. He kysyivät: ”Mitä itket, nainen?” Maria vastasi: ”Minun herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Sitten tapahtui jotain merkillistä.
”Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?’ Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ’Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.’
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Maria.’ Maria kääntyi ja sanoi: ’Rabbuuni!’ – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani. Jeesus sanoi: ’Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’”
Maria itki suruaan Herransa kuoleman takia. Hän itki myös sitä, ettei mikään tuntunut menevän suunnitelmien mukaan. Elämä oli yhtäkkiä mullistunut. Tulevaisuus tuntui pelottavalta ja epävarmalta.
Sitten Jeesuksen puhuttelu sai Magdalan Marian tunnistamaan opettajansa. Enää ei häntä puhuteltu naiseksi, vaan hän kuuli lausuttavan oman nimensä: ”Maria.”
Jumala kutsuu ihmisen nimellä. Jeesukselle emme ole harmaata ihmisten massaa, emme numeroita tilastoissa tai koodeja rekistereissä. Me olemme hänen rakkaitaan ja hän tuntee meidät nimeltä. Myös me saamme tuntea hänet nimeltä. Hän ei ole herra puutarhuri, vaan ylösnoussut Jeesus, meidän Vapahtajamme.
Maria kohtasi ylösnousseen Jeesuksen. Itku vaihtui äkillisesti riemuksi. Luonnollista on, että tällaisessa tilanteessa Maria olisi halunnut koskettaa Jeesusta. Meikäläisessä nykykulttuurissa hän olisi varmasti halannut ilosta Mestariaan. Mutta kun Maria yritti koskettaa Jeesusta, tämä lausui tylysti: ”Älä koske minuun.”
Mikä oli Jeesuksen kiellon tarkoitus?
Magdalan Maria sai ensimmäisenä kohdata ylösnousseen Jeesuksen. Jeesuksen ja Marian kohtaaminen on kiehtonut teologeja ja kirjailijoita sekä inspiroinut monia kuvataiteilijoita vuosisatojen ajan. Maalausten nimeksi on vakiintunut latinankielinen ilmaus Noli me tangere – Älä koske minuun.
Miksi Jeesus kielsi Mariaa koskemasta häntä? Mitään periaatteellista syytä ei sille ollut, sillä Matteuksen mukaan ”Magdalan Maria ja se toinen Maria” saivat koskea ylösnousseeseen Herraan. He syleilivät hänen jalkojaan. (Matt. 28:1, 8–9).
Kielto tuntuu erityisen oudolta myös siksi, että myöhemmin Jeesus nimenomaan kehotti Tuomasta koskemaan haavoihinsa. ”Sitten hän sanoi Tuomakselle: ’Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!’” (Joh. 20:27).
Vastausta Jeesuksen kieltoon on syytä etsiä evankeliumissa käytetystä kosketusta tarkoittavasta sanasta haptomai. Tällä kreikan kielen sanalla on useita merkityksiä. Sitä käytetään Jeesuksen parantamisihmeiden yhteydessä, kun Jeesus koskee sairasta tai sairaat koskettavat häntä.
Sanalla on siis merkitys ”koskettaa, koskea”. Sitä voidaan käyttää myös tarkoittamaan tarrautumista tai kiinni pitämistä. Näin Jeesuksen kielto Marialle voidaan kääntää sanoin: ”Älä tarraudu minuun.” ”Älä takerru minuun.” ”Älä pidä minusta kiinni.”
Kun Jeesus kielsi Mariaa, tämä ei ollut vain aikeissa koskettaa Jeesusta kuin varmistaakseen näkevänsä oikein. Todennäköisesti Maria olisi tarrautunut koko voimallaan Jeesukseen päästämättä hänestä irti.
Marian kiintymyksen ilmaus ei ollut väärä. Jeesuksella ei ollut mitään hänen rakkaudenosoitustaan vastaan. Mutta Maria ei saa tarrautua häneen ja jäädä siihen. Kummallakin oli edessään tärkeä tehtävä.
Jeesuksen tehtävä ei pääty ylösnousemukseen. Hänen on mentävä Isän luo, siis taivaaseen astuminen. Siitä Jeesus oli useasti muistuttanut opetuslapsiaan. ”Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt.” (Joh. 7:33). Tästä tehtävästä Maria ei saa pidätellä Jeesusta. Siksi ”älä takerru minuun”.
Myös Marialla oli tehtävä. Jeesus ei ollut ylösnoussut ainoastaan Mariaa varten, vaan monet muutkin kaipasivat tietoa ylösnousemuksen ihmeestä. Marian piti nyt kiiruhtaa kertomaan asiasta muille – eikä vähiten toivonsa menettäneille, lukkojen takana pelkääville opetuslapsille. Siksi ei voinut takertua Jeesukseen.
Miten ylösnousseen Jeesuksen voi kohdata?
Ylösnousseen Jeesuksen tunnistaminen houkutteli Marian luulemaan, että Mestari olisi läsnä samalla tavalla kuin eläessään maan päällä. Siksi hän olisi halunnut koskettaa Herraa. Jeesus tarkoitti kiellollaan myös sitä, että Marian suhde Jeesukseen ei voisi olla enää samanlainen kuin ennen. Jeesus on nyt läsnä toisella tavalla kuin aiemmin.
Kenties Marian itku johtui osin siitä, että hän menetti sellaisen läheisyyden, jossa Jeesusta voi koskettaa. Mutta Jeesus kertoi, että edessä olisi aivan uusi yhteys. Vielä Jeesus ei ollut Isän luona, mutta kun se tapahtuisi, Maria ja kaikki Jeesukseen uskovat pääsisivät paljon aiempaa syvempään yhteyteen Hänen kanssaan.
Jeesus ilmaisi olevansa uudella tavalla läsnä omiensa elämässä. Jeesus valmisti Mariaa ja muita seuraajiaan tulevaan. Edessä on aika, jolloin hän ei fyysisesti enää kulje heidän rinnallaan, vaan on henkensä kautta läsnä ja kohdattavissa. Helluntaina Jeesuksen lupaus täyttyi.
Luukkaan evankeliumin kertomat tapahtumat Emmauksen tiellä (Luuk. 24:13–35) kuvaavat sitä, mitä tarkoittaa Jeesuksen uudenlainen läsnäolo.
Pitkäperjantain jälkeen opetuslasten usko oli nollapisteessä. Kaksi heistä kulki kohti Emmauksen kylää palatakseen arkityöhönsä. Heidän mielensä oli murheellinen: Jeesus Nasaretilainen oli kuollut.
Opetuslasten seuraan lyöttäytynyt muukalainen alkoi kysellä tapahtumista. Sitten hän nuhteli heitä epäuskosta ja selitti, että juuri niin piti käydäkin. Messiaan piti kärsiä ja mennä kirkkauteensa. Näin hän saattoi pelastaa koko maailman. Opetuslapset kuuntelivat ja alkoivat ymmärtää.
Muukalaisen murtaessa leipää illallispöydässä opetuslapset tunnistivat hänet ylösnousseeksi Jeesukseksi. Samassa hän katosi heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Opetuslapset lähtivät heti kertomaan ylösnousemuksen ihmeestä muille opetuslapsille.
Miten meissä kristityissä ja kirkossamme huoli ja epävarmuus voisi muuttua hehkuvaksi innoksi? Samalla tavalla kuin Emmauksen tien kulkijoilla: kohtaamalla ylösnoussut Jeesus ja vakuuttumalla siitä, että hän elää.
Raamattu on todistusta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän ohjasi Emmauksen tien opetuslapsia elävään uskoon avaamalla heille pyhät kirjoitukset. Siksi lue ja tutki Raamattua, rukoile ja käy jumalanpalveluksissa.
Ylösnoussut Jeesus kohdataan myös näkyvässä sanassa, sakramenteissa. Kastetoimituksen rukouksessa pyydetään, että kastettu ”oppisi tuntemaan Vapahtajan kuoleman ja ylösnousemuksen voiman, joka on läsnä jo kasteessa”. Kaste kutsuu seuraamaan ylösnoussutta Jeesusta. Kiitä kasteestasi ja ota sen lahjat ja velvoitukset todesta.
Ehtoollisella Jeesus on todellisesti läsnä. Samoin kuin Emmauksen illallisella ylösnoussut Jeesus ruokkii meitä ehtoollispöydässä, antaa synnit anteeksi, vahvistaa uskoa ja luottamusta Jumalaan, lahjoittaa uutta voimaa ja rohkeutta elämään. Siksi käy usein ehtoollisella. Kutsu ehtoollispöytään Kristuksen palveltavaksi tarkoittaa juuri sinua.
Magdalan Maria ei saanut koskettaa ja takertua Jeesukseen. Sen sijaan Jeesus lupasi uuden tavan yhteydelle. Sanassa ja sakramenteissa ylösnoussut Jeesus on kohdattavissa, yhä tänään.
Kutsu ylösnousseen todistajaksi
Jeesuksen kohtaaminen on kristityn perustarve samalla tavalla kuin ihmisten välinen yhteys. Uskovan elämä ei kuitenkaan tyhjenny tähän. Jeesus muistutti Mariaa, että nyt ei ollut sopiva hetki viivytellä ja pitää ylösnousemuksen ilosanomaa vain itsellään. Nyt ei ollut aika takertua, vaan rientää kertomaan muille maailmanhistorian käännekohdasta, synnin, pahan ja kuoleman voittamisesta, ylösnousemuksen ihmeestä.
Magdalan Marian ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen johti tehtäväksiantoon. ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Joh. 20:17).
Huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus kutsuu opetuslapsiaan veljikseen. Kun Jeesus on kuollut ja ylösnoussut puolestamme, meistä on tullut Jumalan lapsia. ”Minun Isäni on teidän Isänne, minun Jumalani on teidän Jumalanne.” Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen voiton perusteella Herran omien suhde Isään muuttui yhtä läheiseksi kuin Jeesuksen suhde Isäänsä. Jeesuksen Isä on Hänen omiensa Isä. Jeesuksen Jumala on Hänen omiensa Jumala.
Jeesuksen kosketuskielto Marialle ei merkinnyt hänen rakkautensa väheksymistä, vielä vähemmän Marian torjumista. Se tarkoitti: ”Älä takerru minuun.” Magdalan Maria oli ensimmäinen, joka kohtasi ylösnousseen Jeesuksen. Hän sai Vapahtajalta tehtävän. Nyt ei ollut aika ajatella itseään ja takertua Jeesukseen, nyt oli aika viedä sanoma ylösnousemuksesta eteenpäin.
Maria teki työtä käskettyä. Hän riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut (Joh. 20:18). Tämä kirkon lähetystehtävä on yhä voimassa. Lähetys ei ole kirkolle vaihtoehto vaan elinehto. Jokaisella on oikeus kuulla, että Jeesus elää. Siksi meidät on kutsuttu ylösnousseen todistajiksi.
Marian ilmoitus kertoo, mistä pohjimmiltaan lähetyksessä on kyse. Evankeliumi ei ole vain puhetta Jeesuksesta vaan itse ylösnoussut Jeesus. Hän ei ole vain sanoma pelastuksesta, vaan pelastus itse.
Ylösnousseella ei ole todisteita, mutta on todistajia. Tässä on meidänkin tehtävämme, toimia ylösnousseen Herran todistajina. Maria teki oman osansa. Nyt on meidän vuoromme.
Seppo Häkkinen