Kolumni Sanansaattajassa 2.5.2025
Minua kiehtovat Raamatussa henkilöt, joiden tiedot ovat hyvin vähäisiä. Monet heistä esiintyvät välähdyksenomaisesti, hyvin lyhyesti, vain muutamilla riveillä. He ovat todellisia rivihenkilöitä. Silti heihin kannattaa tutustua. Kaikessa vaatimattomuudessaan heillä on oma sanomansa meille nykyajan ihmisille.
”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.” (2. Tim. 1:5). Näin apostoli Paavali kuvaa kahta naista, nuoren työtoverinsa Timoteuksen äitiä ja isoäitiä. Juuri muuta heistä ei tiedetäkään. Eunike mainitaan lisäksi Apostolien teoissa: ”Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.” (Apt. 16:1).
Lyhyt maininta Timoteuksen äidistä ja isoäidistä riittää kertomaan olennaisimman. Paavali kiittää Jumalaa Timoteuksen äidin ja isoäidin uskosta. Hän antaa kauniin todistuksen äitien merkityksestä uskonelämän kasvulle.
Monet äidit ovat rukouksin kasvattaneet lapsiaan ja nuoriaan. Rukouksessa he ovat kantaneet koko perheensä Jumalan eteen. Monet ovat jaksaneet uskoa siihen, että rukous voi paljon. Näin on varmasti tehnyt Loois, näin on tehnyt Eunike, näin ovat tehneet lukemattomat äidit vuosituhansien ajan.
Näin teki myös kirkkoisä Augustinuksen kristitty äiti Monica. Hän ajatteli pojastaan, että rukousten lapsi ei voi joutua hukkaan. Kauan sai tuo hurskas äiti rukoilla poikansa puolesta ja hänen uskonsa joutui monesti kovalle koetukselle. Äidin rukoukset kuitenkin kuultiin ja elämänsä viime hetkillä hän sai myös itse tiedon siitä, että hänen poikansa oli löytänyt äidin rukouksissa pyydetyn tien ja elämän, yhteyden Jumalaan.
Rukoilevat äidit ja isoäidit ovat hengellisiä aarteita ja siunauksen välittäjiä. He ovat niitä esimerkkejä, joista meidän kaikkien tulisi ottaa oppia. Tässä on ensiarvoisen tärkeä tehtävä. Ilman äitien ja mummojen rukouksia sekä heidän antamaansa kristillistä kasvatusta olisi maamme kristillinen perintö jo hukattu.
Aina ei rukousten ja toiveiden tulos näy. Tästä huolimatta rukous ei mene hukkaan. Se voi tuottaa tuloksen vasta ehkä vuosikymmenien kuluttua tai sen tulos jää meiltä salaan. Saamme luottaa siihen, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän tietää ja tuntee meidät ja asiamme paremmin kuin me itse. Toivon, että rukous olisi äitien, isoäitien ja meidän kaikkien voimanlähteenämme tässä elämässä.
Paavali kiitti Jumalaa, kun hän muisti Looiksen ja Euniken. Samoin voimme kiitollisina muistaa äitejä ja isoäitejä. Lastensa ja tulevan sukupolven puolesta rukoilevat vanhemmat ja isovanhemmat ovat suuri lahja, merkittävämpi kuin ymmärrämmekään.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus