Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14:23–29).
Marraskuun alussa 1987 aloitin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena. Tutustumiskierroksella seurakunnan kiinteistöissä huomioni kiinnittyi seurakuntatalon salin vaakunaan. En tunnistanut sitä. Esimieheni kirkkoherra Ahti Peltonen kertoi, että kyse oli Käkisalmen vaakunasta. Vuosien mittaan ymmärsin, miksi Käkisalmen vaakuna oli Heinolan maalaiskunnan vaakunan rinnalla seurakuntasalin seinällä. Tutuiksi tulivat monet käkisalmelaiset, varsinkin Paasossa ja Myllykylässä, mutta myös muualla Heinolassa. Kuulin monia muistoja ja kertomuksia ”omenankukkien kaupungista”. Tuntui kotoisalta kuulla Itä-Hämeessä Karjalan murretta. Tätä taustaa vasten on ilo olla tänään mukana palvelemassa tässä juhlamessussa.
Toinen syy ilooni liittyy aiempaan virkaani Mikkelin hiippakunnan piispana ja tehtävääni Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana. Nimittäin keväällä 1948 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli julkaisi kiertokirjeen, jossa siirtoseurakuntien pappeja kehotettiin järjestämään kerran kesässä pitäjänjuhlia. Niiden tarkoituksena oli ”palauttaa mieliin vanha kotitienoo ja siihen liittyvät muistot”. Juhla olisivat kaksipäiväiset. Toisen päivän ohjelmaan kuului jumalanpalvelus seppeleenlaskuineen sekä kotiseutuaiheinen päiväjuhla. (Kiertokirje 110/19.5.1948).
Pitäjänjuhlat yleistyivät nopeasti ja niissä on vuosikymmenet noudatettu Mikkelin tuomiokapitulin suosittelemaa järjestystä. Siirtoseurakuntien lakkautettua juhlista ovat huolehtineet pitäjänseurat ja -säätiöt. Mikkelin eläkepiispana ja hengellisen toimikunnan puheenjohtajana on myönteistä huomata, että tämä pitkä perinne on käkisalmelaisten kohdalla jatkunut aktiivisena. Siksi on ilo olla mukana Käkisalmijuhlassa.
Tänään vietämme helluntaita. Se on joulun ja pääsiäisen ohella keskeinen kirkkovuoden pyhäpäivä, tosin valitettavasti liiaksi merkitykseltään unohdettu. Evankeliumiteksti on osa Jeesuksen pitkää jäähyväispuhetta. Se on hyvin rikas ja tuo esille monia tärkeitä näkökohtia. Jeesus evästää jäähyväisviestissään hämillään olevia opetuslapsia. He eivät tienneet, miten Jeesuksen poismenoon tulisi suhtautua. Heillä oli huoli siitä, millainen tulevaisuus heillä olisi edessään.
Aivan erityisesti evankeliumista nousee esille Jeesuksen lupaus: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Jeesuksen lupaus on hyvin ajankohtainen. Se oli sitä jo parituhatta vuotta sitten. Maailma kaipasi rauhaa, sillä Jeesuksen aikana sodittiin. Lupaus oli ajankohtainen reilu kahdeksan vuosikymmentä sitten, kun maailmansota riehui, maamme taisteli itsenäisyydestään ja evakot, käkisalmelaiset muiden mukana, joutuivat kahdesti jättämään kotinsa. Rauhan kaipuu on ajankohtainen tällä hetkellä, kun sotaa käydään Ukrainassa, Gazassa ja eri puolilla maailman kriisipesäkkeitä. Samanaikaisesti pelko hiipii salakavalasti mieleen. Tulevaisuus näyttää epävarmalta.
Rauhaa kaivataan myös muualle kuin sodan ja väkivallan keskelle. Monenlaiset huolet ja murheet ovat ihmisen osa tässä elämässä. Mistä sinä olet huolissasi? Kannatko huolta omasta elämästäsi, perheen kysymyksistä, työyhteisön ongelmista, kirkon tilanteesta, maailman tulevaisuudesta? Jollakin on taloudellisia vaikeuksia, toisella ihmissuhdeongelmia, kolmannella ristiriitoja työpaikalla, joku kamppailee uskonsa kanssa, jotakin ahdistavat ilmastonmuutoksen seuraukset ja maailmanrauhan kestävyys. Huolenaiheita kyllä meillä yleensä riittää, pieniä ja suuria, omia ja toisten meille sälyttämiä, kenellä mitäkin. Sisimpämme kaipaa rauhaa.
Tänään helluntaina me pelkoa ja huolta kantavat kuulemme Jeesuksen sanat: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Rauha (VT shalom, UT eiréné) on yksi Raamatun useimmin toistuvista käsitteistä. Kristillinen sanoma on rauhan evankeliumi (Ef. 6:15). Herramme on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Rauhaan sisältyy sekä sisäinen että ulkoinen rauha. Se merkitsee sodan vastakohtaa, mutta ennen kaikkea elämää edistävää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rauhalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen elää sopusoinnussa ja rauhassa itsensä, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Rauha tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia ja terveyttä, ei siis vain sodan puuttumista. Rauha kytkeytyy olennaisesti oikeudenmukaisuuteen, rakkauteen ja iloon.
Evankeliumitekstissä käytetyllä rauha-sanalla (eiréné) ovat merkitykset mielenrauha, rauhallisuus, seesteisyys, tyyneys. Se tarkoittaa myös rauhaa joidenkin välillä. Kun ihminen lakkaa murehtimasta ja jättää elämänsä Jumalan käsiin, hän saa Jumalan rauhan. Jumalan rauha ylittää ihmisen ymmärryksen. Se on rauha, jolle ei löydy vertailukohtaa mistään maallisesta rauhasta. Meille huolehtijoille tämä on ilouutinen!
Kristuksen rauhaan kuuluu lepo ja ilo siitä, että Kristuksen sovitustyön tähden saamme elää sovinnossa Jumalan kanssa. Siksi meidän ei tarvitse pelätä. Mitä tahansa ympärillämme tapahtuu, saamme elää rauhassa Jumalan kanssa. ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” (Jes. 54:10). Tällaisen rauhan Pyhä Henki tahtoo synnyttää jokaisen sydämessä.
Jeesuksen sanat ovat lupaus eikä kehotus. Tämä on tärkeä huomata. Jeesuksen sanat rauhasta, rohkeudesta ja epätoivosta eivät vetoa ihmisen voimaan. Ne eivät perustu ihmisen mahdollisuuksiin tai tahdonlujuuteen. Ne eivät riipu ihmisen voimakkuudesta tai henkisestä kriisinkestävyydestä. Ne viittaavat Jeesukseen itseensä.
Se rohkeus, johon Jeesus helluntain evankeliumissa viittaa, on Jumalan lahjaa. Se perustuu Jeesuksen antamaan lupaukseen hänen ”omasta rauhastaan” – Jeesuksen rauhasta, joka on kestävää ja pysyvää rauhaa. Pyhä Henki, rauhan henki, on läsnä elämässämme joka hetki. Tällainen rauha sisimmässä mahdollistaa rohkeuden ja poistaa epätoivon.
”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Näiden sanojen voima syntyy siitä, kuka ne sanoo. Rohkeus ja toivo eivät ole meidän varassamme, vaan Jeesuksen itsensä varassa. Rohkeutemme on Kristuksen rohkeutta, jonka Pyhä Henki meille antaa.
Rauha ei ole hauras mielentila, jota meidän on yritettävä varjella. Huolet ja murheet vetävät ihmisiä pois Jumalan luota. Silloin käännymme sisäänpäin ja käperrymme omiin ongelmiimme ja vaikeuksiimme. Kuitenkaan meitä ei ole tarkoitettu elämään itseämme varten. Jumalan rauha kääntää katseemme itsestämme poispäin. Siksi meidät on kutsuttu rauhantekijöiksi (Matt. 5:9) sekä elämään rauhassa keskenämme (1. Tess. 5:13) ja kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18, myös Hepr. 12:14).
Rakkaat kristityt. Tänään helluntaina Jeesuksen lupaus rohkaisee. Sen varassa voimme hyvillä mielin elää hänen ominaan tässä maailmassa. Näin ovat tehneet meitä edeltäneet sukupolvet Heinolassa, Käkisalmessa ja kaikkialla maassamme. Tänään saamme kiitollisin mielin muistaa heitä. Heidän esikuvansa mukaisesti voimme turvautua Jumalaan, joka lähettää Pyhän Hengen puolustajaksi ja auttajaksi. Meillä ei ole mitään syytä pelkoon tai epätoivoon. Päinvastoin Herra itse lupaa: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Seppo Häkkinen