Talvisodan seurauksena Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli oli toiminut Mikkelissä huhtikuusta 1940 lähtien. Elokuussa 1943 se oli päässyt palaamaan hiippakuntakaupunkiinsa Viipuriin. Kesäkuussa 1944 tuli lähtö jo toisen kerran evakkoon.
Kapituli asettui ensinnä Valkealan kirkkoherran pappilaan. Siellä toimittiin pari kuukautta. Piispa Ilmari Salomiehen johtamalta tuomiokapitulilta lähti pyyntö opetusministeriölle, että virasto siirrettäisiin Mikkeliin. Muuttoa perusteltiin Valkealan sijainnista johtuvilla hankaluuksilla, kuten huonoilla liikenne- ja puhelinyhteyksillä sekä pankkien ja kirjapainon puuttumisella.
Esitys toteutui ja tuomiokapituli muutti Mikkeliin elokuussa 1944, tällä kertaa pysyvästi. Aluksi sijoituttiin vuokralle osuusliike Suur-Savon omistaman Kasarmikatu 10 B:n pariin asuntoon. Ensimmäiseen istuntoonsa Mikkelissä tuomiokapituli kokoontui 22. päivä elokuuta.
Kapituli kuitenkin toivoi voivansa pian muuttaa huoneisiin, jotka sitä varten oli suunniteltu talvisodan jälkeen, mutta joissa jatkosodan aikana toimi Päämajan henkilöstöä.
Toive toteutui 1.3.1945, jolloin tuomiokapituli pääsi muuttamaan Mikkelin Säästöpankin taloon torin laidalle osoitteeseen Hallituskatu 3. Samaan kiinteistöön tuli myös piispan asunto. Näissä tiloissa tuomiokapituli toimi aina vuoteen 1987 saakka, kunnes nykyiset tilat Kirkkokatu 10:ssä valmistuivat.
Virallinen asetus Viipurin piispanistuimen siirtymisestä Mikkeliin annettiin 9.3.1945. Samalla nimi vaihtui Mikkelin hiippakunnaksi huhtikuun alusta lukien. Näin päättyi tuomiokapitulin 1939–1945 kestänyt evakkovaihe, piispa Salomiehen sanoin ”vaeltavan eli ambulatorisen tuomiokapitulin” kausi: talvisodassa Viipurista Savitaipaleelle, sieltä Korpilahdelle ja Mikkeliin, jatkosodan aikana takaisin Viipuriin, sitten Valkealaan ja viimein jälleen Mikkeliin.
Tuomiokapitulin asettuminen Mikkeliin ja varsinkin myöhempi valtioneuvoston asetus piispanistuimen siirrosta merkitsi monia hallinnollisia muutoksia. Kyse ei ollut pelkästä nimen vaihtumisesta. Pääkirkoksi, siis tuomiokirkoksi, tuli Mikkelin kaupunginkirkko ja tuomiokirkkoseurakunnaksi Mikkelin kaupunkiseurakunta. Kirkkoherra Armas Aarniosta tuli tuomiorovasti ja tuomiokapitulin varapuheenjohtaja.
Hallinnollisia ja teknisiä muutoksia paljon tärkeämpi oli henkinen ja hengellinen merkitys koko hiippakunnalle ja erityisesti Mikkelille. Sillä on ollut oma vaikutuksensa kaupungin identiteettiin. Hallintokaupungin painoarvo kasvoi, kun myös hiippakuntahallinnon keskus oli Mikkelissä. Piispa ja tuomiokapitulin henkilöstö verkostoitui monella tavalla muiden organisaatioiden edustajien kanssa.
Tuomiokapitulin läsnäolo Mikkelissä on tarkoittanut tuomiokirkkoseurakunnalle tiivistä yhteistyötä tuomiokapitulin kanssa. Tuomiokirkko on katedraali, siis piispankirkko. Lukuisat hiippakunnan tilaisuudet ovat tuoneet vuosikymmenten aikana tuhansia seurakuntien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä Mikkeliin.
Laajaa Päijät-Hämeestä Etelä-Karjalaan ja Kymenlaaksosta Etelä-Savoon ulottuvaa hiippakuntaa on kaitsettu Mikkelistä käsin. Piispoina Mikkelissä ovat vaikuttaneet Ilmari Salomies, Martti Simojoki, Osmo Alaja, Kalevi Toiviainen, Voitto Huotari, Seppo Häkkinen ja nykyisin Mari Parkkinen.
Arkkienkeli Mikaelin kaupungista tuli kahdeksan vuosikymmentä sitten hiippakuntakaupunki. Tätäkin kautta Mikkelin tunnettavuus on vuosikymmenten aikana kasvanut niin omassa maassamme kuin kansainvälisesti.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus
Mikkeli
(Puheenvuoro Länsi-Savossa 21.8.2024)