”Tämä on niin typerää, että kellot pysähtyvät.” Näin kritisoi Ruotsin työmarkkinaministeri Sven Otto Littorin teräsyhtiö SSAB:n suositusta välttää jouluntoivotuksia työpaikalla. Hyvän joulun sijasta tulisi toivottaa hyviä vapaita. Jouluajan vapaille jäädessä ei tulisi sanoa, että nähdään ”joulun jälkeen” vaan ennemmin ”lomien jälkeen” tai ”vuoden alussa”.
Ymmärrän yhtiön pyrkimyksen. Tällaisella inklusiivisella kielenkäytöllä tavoitellaan sitä, että eri taustoista tulleet työntekijät kokisivat itsensä kunnioitetuiksi. Kuulutaan samaan joukkoon, vaikka joulua ei viettäisikään. Minäkin olen saanut Season´s Greetings -kortteja, joten mistään aivan uudesta ilmiöstä ei ole kyse.
En kuitenkaan usko siihen, että joulun tai muiden uskonnollisten juhlien tai ylipäänsä uskonnon piilottaminen johtaisi aiempaa parempaan yhteenkuuluvuuteen tai kunnioituksen lisääntymiseen. Sen sijaan toivon eri uskontojen ja vakaumusten näkyvän avoimesti julkisessa elämässämme.
Joulun alla Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi lähetti minulle ja arvatenkin tuhansille muille lehden tilaajille kiitosviestin. Sen päätteeksi hän toivotti hyvää lomakautta ja vuotta 2025.
Eläkeläisenä minulla ei ole lomaa, joten lomakauden toivottaminen jätti minut ulkopuoliseksi. Samaan ”lomattomien” ryhmään kuuluvat kotiäidit ja -isät, työttömät, omaishoitajat ja monet muut ihmisryhmät, jotka kipeästi kaipaisivat lomaa.
Päätoimittajan viestiä ei varmaan ollutkaan tarkoitettu joulutervehdykseksi. Joka tapauksessa pyrkimys inklusiivisuuteen toimi päinvastoin, tervehdys rajasi minut ja monet muut ulkopuolelle.
Sanan ”joulu” välttäminen uskonnollisista syistä johtaa epäloogisuuteen, jos kuitenkin puhutaan vuoden vaihtumisesta tai vuodesta 2025. Ajanlaskumme pohjautuu Jeesuksen syntymään, siis on pohjimmiltaan kristillinen.
Uskonnon juurittaminen pois tavoistamme ja kulttuuristamme on mahdottomuus. Miksi niin pitäisi ylipäätään tehdä? Kristinuskon perintö on suomalaisessa elämänmuodossa kaikkialla, alkaen ajanlaskusta ja useimmista vuotuisista juhlista.
Pyrkimys puhdistaa yhteiskuntamme uskonnosta johtaa kulttuurin kuihtumiseen ja historiattomuuteen. Ministeri Littorinia siteeraten se ”on niin typerää, että kellot pysähtyvät.”
Uskonto on kulttuurin sydän ja kulttuuri uskonnon muoto. Vaikka arvopohjaamme, identiteettiimme ja elämänmuotoomme ovat vaikuttaneet monenlaiset tekijät, niiden keskeinen juonne on kristinusko.
Uskonnonvapaus merkitsee vapautta uskontoon ja vapautta uskonnosta. Tämän toteutumisesta on tärkeä huolehtia. Se ei kuitenkaan tarkoita omien juurtemme, arvojemme tai tapojemme piilottamista tai työntämistä syrjään. Päinvastoin niitä on syytä arvostaa ja pitää esillä.
Hyvää jouluaikaa – sehän jatkuu vielä – ja hyvää vuotta 2025 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän.
Seppo Häkkinen
piispa emeritus